Lyan sirkus

Vihdoin ja viimein sain ajan hammashoitoon. Siihen meni melkein pari vuotta jonossa, mutta kartoituskäynti on pois alta sekä pari uutta aikaa on varattuna. Oli pienoinen ihmetys, kun sain aamuajan sunnuntaiksi hammashoitoon. He varmaan purkavat jonoja ottamalla extraa viikonlopuille. Minulle varattii aika hammashoitajalle suun perusteelliseen putsaukseen keskiviikolle, mutta hampaan paikkausaika on varattuna vapuksi.  Suussa on yksi häiritsevä reikä sekä ientaskut ovat päässeet syvenemään. Kotihammashoito itselle on ollut retuperällä ja yritän opetella uudelleen rutiineja. Muksujen rutiinit onnistuu paljon helpommin sekä ollaan saatu ujutettua aamuharjauskin vakituisesti mukaan. En edelleenkään voi ymmärtää, miten itselle on niin vaikea saada harja suuhun sekä pestyä hetken aikaa. Vinkkejä itsensä priorisointiin otetaan ehdottomasti vastaan. Olen parantanut sitä taitoa viimeisen vuoden aikana ja ottanut reippaita askelia puoleen vuoteen, jonka vuoksi jaksan taas kirjoittaa blogiink...

Palauduttuani reissusta kotiin, tuli jälleen selkeästi esille sen tuoma energisyys sekä omanlaisensa väsymys. Kavereiden kanssa on kiva kulkea ja olla sekä lapset pääsivät käymään tädillä kylässä. Reissuun kului astetta enemmän rahaa kuin ajattelin, mutta jokaisen sentin arvoinen. Kun itse olin ollut reissussa äitee ja systeri olivat käyneet raidaamassa meidän kodin (ihan luvan kanssa) ja oli tosi mukava palata viettämään omaa aikaa puhtaaseen kotiin.  Huomaan kerääväni itselleni paineita ja odotuksia ihan huomaamatta. Kuten tällä hetkellä, kun muksut ovat isällänsä, tuntuu että miun pitäisi tehdä rästiin jääneitä asitoia ja hoitaa virallisia asioita. Ensi töikseni avasinki muutaman kirjekuoren, jotka olin taktisesti jättänyt lukematta ennen reissua. Jos olisin ollut fiksu, olisin avannut ne vasta seuraavana päivänä herättyäni ja syötyäni hyvän aamuaplan. Kuten voitte arvata, en ottanut tekstejä vastaan kovin kevyesti johtuen aikasemmista kerroista. Mutta olin fiksu ja laitoin vies...

Tuntuu isolta asialta, kun esikoinen ei enää tarvitse itseä joka asiaan. Sen lisäksi nuoremmatkin muksut aloittelevat omanlaista arkeaan, joilloin joudun käsittelemään omia tunteita. He alkavat itsenäistyä ja haluamaan omia asioita, jotka eivät mene äidin kanssa yksi yhteen. Itseä hermostuttaa ja pelottaa, kuinka he tulevat pärjäämään. Toki tätä lietsoo minun yleistynyt ahdistuneisuus häiriö, jonka vuoksi on turvallista aloittaa päiväkodissa käynti hissukseen. Tavallaan näen heidät kaikki vielä taaperoikäisenä enkä pysy heidän kasvun mukana. Ja toki he edelleen tarvitsevat minua ja ovat pikkulapsia, mutta oma tahto on voimakasta eikä äiti enää kelpaa kaikkeen mukaan. Itsenäistymisvaihe on jo nyt hankala, joten teini-iässä tulee kirpaisemaan enemmän. Tavallaan olen yrittänyt ottaa enemmän omia asioita itselle, ettei miun elämä pyörisi täysin lasten aikataulujen mukaan. Tuntuu vain tosi itsekkäältä ottaa aikaa itselleen viikonloppuna (kun muksut eivät edes ole kotona) saatika arkena, kun...

Taitaa mennä hetki ennen kuin totun ajatukseen, että olen ollut vuoden sairaslomalla sekä jatkoa kirjoitettiin 06/23 saakka. Olo on hiukan absurdi, mutta selkeästi tukea ja järjestystä pitää opetella uudelleen. Olen hakenut kuntoutustukea, joka on hylätty kahdesti. Kävin keväällä laajat työkykyarviot, josta tulikin 20 sivua tekstiä, miksi en ole työkykyinen tällä hetkellä. Minulla on varattuna käyntejä psykologille, ravintoterapeutille sekä sairaanhoitajalle, mutta kaiken selvittäminen alkaa olemaan liian raskasta. Olen hetken aikaa tahtonut vain luovuttaa kuntoutumisen suhteen. Tämän hetken tavoitteissa olisi saada säännöllinen arki, josta en lipsuisi joka käänteessä. Esikoisen koulun aloittaminen selkeytti aamuja, koska herätys on 7.30 vaikka nukkumaan menisi 2.00. Sänkyyn olen päässyt useimpina öinä yhden aikoihin, mutta aamusta on tullut herättyä aikaisemmin. Viime yönä se oli raju ukonilma, joskus herään muuten vain tai sitten muksut kaipaavat huomiota. Ravintoterapeutin kanssa mi...

Selviydyin kesäkuuhun ja tästä hetkestä alkaen velka alkaa pienenemään radikaalisti. Olen siirrellyt eräpäiviä, ollut ottamatta lisää lainaa, säästänyt ruokakuluissa sekä jättänyt suurimman osan mielihalusita totetuttamatta. Matka on ollut kivinen, välillä ruusuista, mutta enimmäkseen lievää alamäkeä ja kulma jyrkkenee koko ajan. Toukokuussa loppui puhelimen osamaksu, tässä kuussa pääsin eroon KELAn asumistuen takaisinperinnästä ja ensi kuussa autoremontti on maksettu. Yhteensä näiden kolmen lainan takaisinmaksusta meidän vapaisiin rahoihin tulee 190euron edestä lisää liikkumatilaa yhteistaloudelle. Samaa summaa emme pistä heti haassaukseen vaan katsomme meidän kulujakaumaa ja lähdemme seraavaksi vyöryttämään aurinkopaneeleiden velkaa. Se on kuluiltaan kallein laina, jolloin tulee eniten säästöä maksamalla sitä mahdollisimman paljon. Asuntolainan koron summa ei ole oikea, koska siinä on koko lainan osuus. Sama on auton rahoituksessa, koska ne ovat minun omaa omaisuutta maksan omistusos...

Olen valitettavan huono palauttamaan kirjaston kirjat ajoissa, joten tällä hetkellä käytän kotikirjastoa hyväksi. 2007-2013 vuosina minun tuli ostettua viikottain 3-5 mangaa tai pokkaria kaupasta. Enimmäkseen mangaa, joka lojuu tallissa ei niin arvoisissaan oloissa. Pitkään olen ollut lukematta, koska en ole pystynyt keskittymään muutamaa sivua pidemmälle. Ajatus kokeilusta venyi viikoilla, mutta viime viikolla sain noudettua yhden pokkarin tallista ja sain luettua sen viikossa! Eilen luin 400 sivua päivän aikana ja tänään ahmin seuraavaa osaa. Seuraava haaste tulee olemaan kohtuuden löytäminen lukemisessa. Toki tämä on kai parempi tapa kaikkien mielestä kuin viettää aikaa tietokoneella 12h. Henkilökohtaisesti ajattelen sen olevan se ja sama kummin tekee, koska ei kuitenkaan ole käytettävissä. Toki kirja on helpompi laittaa tauolla kuin online tiimipeliä.   Yöpöytä on vuorattu pitkästä aikaa kirjoilla. Ajatuksena olisi tutustuttaa muksut taas kirjojen saloihin, kun jaks...

Hyvä kirjoitella iltamyöhään tavoitteesta, kun pitäisi alkaa nukkumaan. Ajattelin tämän viikon aikana fiksata unirytmi ä kuntoon, joten toivottakaa mielettömästi onnea. Kaikki vinkit otetaan vastaan, sillä minun suurin ongelma on pysyä unessa. Ei niinkään nukahtaminen. Mielenterveys heittelee tällä hetkellä urakalla joten lähden kuntouttamaan itse itseäni. Tämän hetken tulot tulevat ansiosidonnaisesta, mutta nekin päivät hupenevat asteittain. Tarkoitus olisi päästä unirytmiin kiinni, jotta jaksan kysellä apua ja tutkimuksia. Vaihtoehtoisesti tasaantuneen rytmin tueksi voisin etsiä osa-aikaisisia palkkatöitä. Terveelliseksi unirytmiksi lasketaan, kun nukkuu 22.00-6.00 välillä. Lähden tavoittelemaan vastaavaa unirytmiä. Olla siis heräämättä liian aikaisin tai nukkumatta liian myöhään. Riippuen kaudesta voin nukkua 14 tuntia ja olla edelleen väsynyt tai sitten kuljen ympäriinsä duracell pupun lailla 4h unilla. Ennen ne on pystynyt pistää nuoruuden piikkiin tai mamma hormooneja syyttää, m...

Aina jotain uutta Tiesittekö, että varsinkin allergiaa sairastavat voivat reagoida stressiin saamalla koko kropan täyteen nokkosihottumaa. Soitin aamulla terveysasemalle hoitajalle, joka katsoi minun tietoja ja sanoi ettei ole lainkaan epätyypillistä saada ihottumaan. Sain kotihoito-ohjeet ja suosituksen soittaa torstaina uudelleen, jos allergialääkkeet, kortisoonivoide ja aloevera ei auta. Silloin harkitaan kortisoonia joko tablettina tai pistoksena kroppaan. Minusta tuntuu, että oon jalkapohjista päälakeen saakka vuorattuna pienillä punaisilla kutisevilla pisteillä ja osaan tulee pientä vesikelloa. Kasvoissa ei ainakaan toistaiseksi näy, mutta hiusten seassa tuntuu pieniä kutisevia kohtia. Täytyy kyllä myöntää, että viime viikko on ollut tavallista tapahtuma rikkaampaa. Kävin tiistaina otattamassa hormoonikierukkaa pois, mutta sitä ei saatu poistettua terveyskeskuksessa. Vielä hirvittävämpää oli kuulla, että sitä ei edes näkynyt lainkaan. Sain lähetteen sairaalaan naistenosastolle, j...

 Töistä sairaslomalle Viime tekstistä onkin aikaa, koska aloitin lähihoitajan työt ja kerkesin polttaa itseni synttäreihin (20.05.) mennessä loppuun. Työterveyden kautta yhtäjaksoisesti reilu kaksi kuukautta ollut sairaslomalla ja ennusteiden mukaan takaisin tullaan palaamaan aikaisintaan keväällä. Ensimmäinen kuukausi meni selviytymisessä, toinen kuukausi harhaillessa ja kolmas kuukausi näyttää jatkuvan harhailemalla ja pohtimalla sitä omaa tulevaisuutta sekä millasia muutoksia omassa arjessa pitäisi tehdä etten päätyisi sairaslomalta palatessa samaan kuntoon. Voin sanoa, että tuntuu ikävältä itkeä useita kertoja päivässä. Omat tunteet olivat hyvin negatiivisia enimmäkseen sekä edelleen. Riittämättömyys, häpeä ja täydelliseen epäonnistumisen tunteet pistelevät ikävästi.  Omassa päässä kaikki asiat on kuin sotkettua muovailuvahaa. Siitä ei saa uutta, mutta sen voi jakaa ja värjätä osioita uudelleen. Toinen vertauskuva on nätti leegorakennelmä, joka on tullut rakennettua yltiöo...