Lyan sirkus

Viikko on ollut tapahtumarikas. Olen nähnyt ystäviä, juonut teetä ja höpötellyt heille, käynyt heittelemässä frisbeegolffia, pyörähtänyt leikkipuistossa perheen seurassa, pelannut PokemonGota sekä muutamassa välissä tehnyt töitä. Maratooniharjoitukset meni snadisti pipariksi, sillä en ole käynyt lenkkeilemässä emmekä menneet käymään uimassa kaverin kanssa. Minä olin se, joka peruutti reissun, joka siirrettiin eteenpäin. Frisbeegolf, leikkipuistokäynti ja PokemonGo ehkä hiukan tasoittaa ettei ole ihan nolla liikunta viikko ollut. Uudet kengätki ostin maanantaina ja olen tykännyt niistä tähän asti, eilen taisin laittaa huonosti jalkaan, mutta korjausliikkeellä ne ei tuntunut jalassa. PokemonGossa olen pelannut neljässä Articuna raidissa, enkä vieläkään ole napannut. Zenitys onnistui nappaamisessa eilen, joten ainaki yksi Articuna saatu tiimii. (Anteeksi siniselle linnulle, jos en kirjoita oikein nimeä.) Tänään lähdetään eväiden kera Vaasaan metsästämään legendaarisia. Muutaman sa

Juoksutreenit ovat lipuneet etanavauhtia. Vaikka olen alustavan luonnoksen tehnyt, olen huono pitämään siitä kiinni. Toiselle tehty lupaus on paljon voimakkaampi, kun siinä on 'maine' kyseessä. Itseä on taas helppo huijata ja varsinkin, kun lopetin Netflixin tilauksen, olen yrittänyt ahmia viimeisen sarjan kaikki jaksot yhtä kyytiä. Tuloksena, valvon myöhään, nukun pitkään ja ruoka-ajat heittää häränpyllyä. Muksut saavat kyllä ruokansa ja joutuvat/pääsevät nukkumaan omaan tahtiinsa heti kahdeksan jälkeen. Vielä kun itsekin aloittaisi pitämään rytmistä kiinni. Sen verran edistystä meidän taloudessa, että minä oon tehnyt ruokaa enemmän. Makuasioista voidaan kyllä kiistellä, mutta lupasin Zenityksen pääsevän heti keittiöön hellan ääreen, kun tupakeittiö on mun vaatimassa siisteystasossa. Pahin kiristyskeino kokkia vastaan on kieltää ruuantekeminen kotona. Sai se kuitenkin tortillakanan maustaa ja paistaa, mutta pääasiallisesti minä olen tehnyt ruokia viimeisen viikon ajan. Sekä sy

Hiphip hurraa! Pääsin vihdoin takaisin koneelle. Illalla 11.7. tiistaina tullessani illalla takaisin koneelle se ei enää näkynytkään ruudussa. Tietokoneeni takapaneeli oli vetänyt viimeisenkin kipinänsä. Vannon ettei se kipinöi oikeasti vaikka Zenitys sanoo niin tapahtuneen. Tai sitten se on vain mun tuuria. Kuitenkin, tietokone kävi muttei näkynyt ruudussa koska takaa olivat portit menneet rikki. Saimme (Zenitys sai) muistin liitettyä toiseen koneeseen ja netin yms. toimimaan, jotta pääsin takaisin naputtelemaan näppäimistöä. Viikko lyhyesti ja tähdellisimmät kohdat. Reissattua on tullut Pirkanmaalla ja pohjoisemmassa kotoa. Oli kiva nähdä kavereita ja jutella pitkän kaavan mukaan. Poitsut ja Zenitys jäivät Hämeenlinnan reissulla Tampereelle, jotta poitsut näkisivät tätinsä. Minimen otsista hiukan parturoitiin samalla ja Oulun reissun ajat poitsut olivat kotona. Saivatpahan nukkua niin pitkään kunnes käynnistin auton. MaryKayn uusin TheLook kuvasto oli tipahtanut postilaatikkon, Kotiv

Arki, tappavan tylsää harmaata eteenpäin menoa. NOT! Heräät aamulla siihen kun taapero änkee nätisti viereen, vetää sun peittoa päälle ja nukkuu rauhattomasti kääntyillen kyljeltä kyljelle. Luovuttaa ja jatkaa olohuoneeseen rajatulle alueelle katsomaan, olisiko siellä jotain tehtävää. Tulee takaisin, sillä ei löytänyt mitään kiellettyä. Kun käännät kylkeä, että ei lyötäisi ja nipisteltäisi, taapero huomaa hiuskorun ja nyppäsee sen. Huomenta, äiti on herätetty sängystä. Aamu menee melkeimpä samalla kaavalla paitsi äiti ei aina herää vaan komentää isin nousemaan poitsun kanssa. Onneksi puuro kelpasi tänään ja Yleltä tulee lastenohjelmia aamulla. Systeri kävi kääntymässä sunnuntaina. Kutsuttiin se olemaan ja nauttimaan grilliruuasta. Ruoka oli oikein maittavaa, pekoniin käärittyjä sieniä, porsaan pihviä, grillattua maissia ja makkaraa. Uunissa paistettiin ranskalaisia, joita oli pyöräytetty öljyn seassa. Siten niistä tulee hiukan rapeampia. Zenitykseltä opittu niksi enkä tahdo enää tava

Raha määrittää ihmisten elämää hyvin pitkälle. Olenkin alkanut pohtimaan, kuinka kasvattaa passiivista tuloa meidän talouteen. Helpoimmalta tuntuu aloittamalla osakkeilla, sillä se on tuttu sijoittamis muoto ihan lapsuudesta asti. Muistan, kun päivittäin kesäsin tarkistettiin isoisän kanssa rahaston arvon kehitystä. Se oli omalla tavalla jännittävää odottaa ilta viiden uutisia ja sen jälkeen katsoa osakkeen arvo. Enhän minä silloin vielä mitään tajunnut, mutta vanhemmiten sitä alkoi ymmärtämään enemmän ja enemmän sekä mieleen jäi pieni kutkuttava jännitys. Ne osakkeet olen jo myynyt opiskellessa eli aloitus tulee lähtemään puhtaalta pöydältä. Toisena mielenkiintoisena kohteena olen nähnyt asuntojen ostamisen ja vuokraamisen. Niistä on vain kuullut välillä kauhutarinoita, kuinka vuokralainen tuhonnut koko kämpän tai vastaavaa. Sen lisäksi se vaatii runsaamman pääoman aloitukseen ja näin mammalomalaisena pankista tuskin saa lainaa, kun ei ole työpaikkaakaan alla ja aloittamassa opiskel

Omat lapset osaa kyllä päästä ihon alle. Taperolla on ollut huomionhaku viikko, kun itse tahtoisin kääriytyä peittoon ja nukkua muutaman päivän putkeen. Alaselkä on ollut kipeänä ja pääsinkin perjantaina käymään lääkärissä. Alaselän välilevyissä on mahdollisesti ollut pientä repeymää, jonka vuoksi pehmike hyytelöä on päässyt valumaan, eikä jousta ja pehmennä yhtä hyvin. Kuin tyhjä rengas. Korjata sitä ei voi, mutta lihaksia harjoittamalla oireet, eli kivu nja aamujäykkyyden, voi saada helpottamaan. Fysioterapialle olen jonossa, mutta voipi mennä syksyn puolelle näin kesäloma-aikana. Viikko, jolloin en ole siivunnut, tehnyt töitä, opiskellut enkä puuttunut täysaikaisesti lasten hoitoon ja kasvatukseen, olen pelannut ForHonoria ja katsellut sarjaa Netflixistä. Ollut yllättävän hyvää aivoille olla ajattelematta ja vain lillua arjessa. Vielä muutama 'kesälomapäivä' jäljellä ja sitten aloitetaan tahkoamaan syksyä varten. Värjäsin hiukset vaaleiksi, hiukan hunajan vörisiksi, sekä

Saan näköjään kolmen päivän välein kirjoitettua tänne. Tuntuu ainakin omasta mielestä hyvältä julkaisutahdislta, en sitten teistä tiedä tahtoisitteko heti tietää mitä päivällä on tapahtunut. Lapsiperheen arki on kyllä arki voittoista, joten summaan yleensä erikoisimmat teksteihin. Laitoin ystävälle viestillä linkin blogiin, jotta saisin mielipidettä. Hän toivoi enemmän kuvia, oletteko samaa mieltä? Itselleni tuntuu luonnollisemmalta laittaa kuvia Instagram-tililleni, Facebookiin taas kirjoitan sen hetkisiä ja tähdellisimpiä päivityksiä. Bloggeri on enemmän julkinen päiväkirja, jonne saan kirjoitettua ylös laveammin kuin Facebookiin sekä ilman kuvia, koska niitä Instagram pitää ne järjestyksessä. Täällä ne vain jäisi päivitysten jalkoihin. Sen lisäksi toivoisin saavani kunnon kameran, jolla ottaa esteettisesti kauniita kuvia, ehkä pukki toisi sellaisen ensi jouluna. Lauantain hengailtiin kotosalla muksujen kanssa, käytiin jopa ihan pihalla olemassa eikä vain siirtymässä autoon ja kado