Lyan sirkus

 Mikä shokki se taas oli itselleni, kun league of legendsissä tuli uusi season aloitus. Jungleen en ole vieläkään koskenut, se näyttää tosi oudolta. Uudet itemit on rikki, kuten aina. Muutama lisäys pingeihin on tuntunut luontevalta vaikka tulee silti tavallisesti äkäisesti pingattua kätyriaaltoa, ku tahdon puskea sen sisään. Menee hetki tottua uuteen kommunikointiin, mutta toivottavasti kaikki tasoittuu ennen uutta kilpakautta. Ehkä tänä vuonna pääsisin Solo/Duossa plattaan, kaikki on avoimena ja toivotaan parasta. Flexis miun perse on nyt kannettuna kahtena kautena plattaan, joten olisko siellä tavoitteena timantti. Hiukan jännittää Solon uudistus, jossa ei näe nimimerkkejä ennen latausruutua. Toki se tasoittaaki omalla tavallaan peliä niiden osalta, jotka eivät osanneet käyttää dodge-taitoa hyväkseen. Itse olen yksi niistä, mutta se oli ihan oma häpeä, koska en vain jaksanut opetella ja ladata ohjelmistoa avuksi. Mie olen alustavasti taas palannut ADC-rooliin, mutta katostaan kauden

Tuntuu isolta asialta, kun esikoinen ei enää tarvitse itseä joka asiaan. Sen lisäksi nuoremmatkin muksut aloittelevat omanlaista arkeaan, joilloin joudun käsittelemään omia tunteita. He alkavat itsenäistyä ja haluamaan omia asioita, jotka eivät mene äidin kanssa yksi yhteen. Itseä hermostuttaa ja pelottaa, kuinka he tulevat pärjäämään. Toki tätä lietsoo minun yleistynyt ahdistuneisuus häiriö, jonka vuoksi on turvallista aloittaa päiväkodissa käynti hissukseen. Tavallaan näen heidät kaikki vielä taaperoikäisenä enkä pysy heidän kasvun mukana. Ja toki he edelleen tarvitsevat minua ja ovat pikkulapsia, mutta oma tahto on voimakasta eikä äiti enää kelpaa kaikkeen mukaan. Itsenäistymisvaihe on jo nyt hankala, joten teini-iässä tulee kirpaisemaan enemmän. Tavallaan olen yrittänyt ottaa enemmän omia asioita itselle, ettei miun elämä pyörisi täysin lasten aikataulujen mukaan. Tuntuu vain tosi itsekkäältä ottaa aikaa itselleen viikonloppuna (kun muksut eivät edes ole kotona) saatika arkena, kun