Lyan sirkus

Kuukausi on eteenpäin katsoessa pitkä aika, mutta vilkaistessa taaksepäin se on vain kadonnut. Mukaani olen saanut muistoja, jotka ovat sekä positiivisia että negatiivisia. Kesäkuun loppuun aika tuntuu pitkältä, mutta sekin varmasti katoaa äkkiä töissä ollessa. Olen saanut työpaikan Kauhavalta, joten kolmivuorotyö alkaa jälleen. Jännittää sellain hyvällä tapaa. Ajatellut etten menisi töihin, mutta kyllä se osaltaan rauhoittaa meidän arkea, kun mama ei ole huseeraamassa koko ajan jotain kotona tai kaupungilla. Vaikka aloitan palkkatyöt meinaan jatkaa pelivideoiden tekemistä, somettamista ja bloggaamista. Koti-isyys odottaa Zenitystä ja poitsut saavat jatkaa kotona tavalliseen tapaan. Olen etukäteen kauhistellut, kuinka meidän esikoisen esikoulutaipaleen alkuun on enää pari vuotta. Ehkä nämä pari seuraavaa vuotta menee hitaammin, kun en ole raskaana, ja saan nauttia heidän kujeiluistaan hermoja menettämättä. Esikoinen on aloittanut perunoiden kuorimisen harjoittelun ja keskimmäinen

Hiukan oltu kipeinä tällä puolen ruutua. Meille iski vapuksi erittäin räkäistä sorttia oleva flunssa ja vielä mennään taudin jälkimainingissa. Nenät vuotaa ja Zenitys yskii, minua enimmäkseen vain ketuttaa tukkoinen nenä ja jaksamattomuus. Toiveet ovat suuret, jotta kerettäisiin parantua äitienpäivään mennessä. Minulta meinasi mennä ohitse. On sen verran tehokkaasti markkinoitu päivä, että aika uutispimennossa saisi elää ellei jotain kautta tulisi tietoa. Pojille valittiin viime viikolla harrastus hiukan ohjaamaan kehittävällä tavalla heidän aktiivisuutta. Valittiin paini, koska heillä on luontaista taipumusta siihen. Kun saavat ohjatusti painia tietyssä ympäristössä, he ehkä oppivat rauhallisemmille leikeille kotona. Aluksi käyvät kerran viikossa, mutta tarvittaessa otetaan lisää harrastuksia rinnalle. Olen tullut siihen tulokseen, että käytän puhelimesta maksimissaan 20% sen tarjoamista mahdollisuuksista. Hoksasin pari päivää sitten voivani laittaa kalenterin muistutukseen m