Lyan sirkus

Cyberpunk 2077 Joo-o peli on saanut melkolailla arvosteluja ja ryöpytystä bugien/viivästysten ja ties minkä vuoksi. Jotkut olivat pettyneitä, että se ei ollutkaan GTA kopio. Osa ihmetteli, mikä ihmeen cyberpunk, mutta odottivat kuitenkin kovasti koska muutkin niin teki.   Itsehän olin odottanut kunnollista cyberpunk peliä jo monta vuotta. Alunperin mietin, että olisi ollut kiva joku isometrinen rpg cyberpunk maailmassa a la Baldurs gate 2, mutta yllättävän hyvin tuo FPS-tyylikin toimi.   Tarina oli mielestäni tuohon pelimaailmaan hyvin sopiva, melko yllätyksetön mutta ihan toimiva.   Ääninäyttely on mielestäni parhaimmasta päästä ja jokainen hahmo on aidon tuntuinen ja kuuloinen Grafiikat riippuu vähän millä laitteella pelaa, mutta kyllä nuo heikommatkin laitokset saavat tuon tulevaisuuden kolkon, vaarallisen ja monimutkaisen megakaupungin heräämään eloon. Pelattavuus on melko hyvä. Miinusta antaisin sille, että pelatessa vaikeimmilla asteilla kestää melko pitkään ennen kuin olet s

Kivaa ja kuluttavaa Itsensä haastaminen on mielestäni virkeänä pitävä asia, kunhan muistaa kohtuuden määrissä. Muistan tätä blogia aloittaessani, kuinka haastavaa on miettiä aiheita. Miten kirjoitan ja muotoilen. Se oli uuden oppimista, mutta tällä hetkellä olen saanut tavaksi laittaa mielenkiintoisia asioita ylös, jolloin siitä on tullut arkipäivästä. Tämä on edelleen kivaa, mutta ei vie energiaa yhtä paljon kuin aikaisemmin. Fyysisiä haasteita on helpompi mitata, montako kertaa pystyt tekemään mitäkin. Tänään kävelen kilometrin, parin viikon päästä voi mennä jo viisikin. Mä tulen niin juhlimaan, kun pääsen maratooni tavoitteeseeni, sillä olen monta kertaa aloittanut harjoittelun, mutten ole saanut siitä samanlaista elämäntapaa. Itselleni on helpompia asiat, joilla on tarkoitus. Neuloessa saan valmiin käsityön, kirjoittaessa pystyn palaamaan vanhoihin kirjoituksiin, mutta kävely/juoksu. Korkeintaan saan syödä enemmän, mutta en ole saanut itseäni motivoimaan ajankäyttämistä siihen.  Ko

Harrastuksista Kuten olette varmasti huomanneet, meidän perheessä tykätään pelata melkeimpä lajista riippumatta. Talvella suurkulutuksessa on tietokone ja konsolipelit, mutta kesällä jalkapalloa. Me ollaan Zenityksen kanssa todellisia vilukissoja pukeutumisesta huolimatta, joten suosiolla vietämme aikaa talvisin sisällä. Itse pidän pään virkeänä haastamalla taitojani sekä opettelemalla uutta. Aina ei mene putkeen, mutta huomaan ajattelevani arkipäiväisiäkin asioita tehokkaammin. Peleissä saa luotua onnistumisia, jos kaipaa päivään boostia. Neulominen haastaa kädentaidoissa, joten olen tyytynyt itselleni helppoihin malleihin kuten villasukkaan ja huiviin. Näpertäminen ilman vaativaa keskittymistä rentouttaa ja pitää sormet virkeänä. Jos haluaa laajentaa maailmankatsomustaan ja eri näkökulmia saada asioihin, nettipalstat jaksavat yllättää positiivisesti ja negatiivisesti. Mutta tuleepahan venytettyä oman mukavuuskuplan rajoja sekä välillä näkee ihan mahtavia ideoita. Näkymätön kehittymin