Lyan sirkus

Selkeyttääkseni omaa arkeani, latasi ja tulostin itselleni viikkosuunnitelman. Näin näen konkreettisesti, kun alan tekemään liikaa asioita. Selasin yhden illan useampia malleja, kunnes löysin Anna-Maria Mäkelän blogiin . Tykkään hänen tyylistään sekä aikataulun yksinkertaisuudesta. Itselläni ei ole väritulostinta, mutta voin todeta pohjan toimivan mustavalkoisenakin. Ainoa muutos tällä hetkellä olisi lisätä kuukauden ja viikon lisäksi päivämäärät, jotka olen kirjoittanut viikonpäivien viereen. Valitettavasti pelkkä viikko ei kerro minulle mitään, vaikka yksinkertainen onkin kaunista.   Ensimmäinen viikko lähti täyttymään yllättävän nopeasti. Tavoitteisiin laitan asiat, jotka pitää hoitaa viikon aikana mutta ei ole selkeää päivää. Päiviin laitan täsmälliset asiat, kuten lääkäri, nuohous yms. Tehtävälista taas lilluu sivussa ja teen niitä sitä mukaan kun kerkeän ja jaksan. Jos ne jää toteuttamatta tällä viikolla, siirrän ne ensi viikolle. Näin tehtävälista ei muutu liian pitkäksi enkä la

Aina jotain uutta Tiesittekö, että varsinkin allergiaa sairastavat voivat reagoida stressiin saamalla koko kropan täyteen nokkosihottumaa. Soitin aamulla terveysasemalle hoitajalle, joka katsoi minun tietoja ja sanoi ettei ole lainkaan epätyypillistä saada ihottumaan. Sain kotihoito-ohjeet ja suosituksen soittaa torstaina uudelleen, jos allergialääkkeet, kortisoonivoide ja aloevera ei auta. Silloin harkitaan kortisoonia joko tablettina tai pistoksena kroppaan. Minusta tuntuu, että oon jalkapohjista päälakeen saakka vuorattuna pienillä punaisilla kutisevilla pisteillä ja osaan tulee pientä vesikelloa. Kasvoissa ei ainakaan toistaiseksi näy, mutta hiusten seassa tuntuu pieniä kutisevia kohtia. Täytyy kyllä myöntää, että viime viikko on ollut tavallista tapahtuma rikkaampaa. Kävin tiistaina otattamassa hormoonikierukkaa pois, mutta sitä ei saatu poistettua terveyskeskuksessa. Vielä hirvittävämpää oli kuulla, että sitä ei edes näkynyt lainkaan. Sain lähetteen sairaalaan naistenosastolle, j

 Töistä sairaslomalle Viime tekstistä onkin aikaa, koska aloitin lähihoitajan työt ja kerkesin polttaa itseni synttäreihin (20.05.) mennessä loppuun. Työterveyden kautta yhtäjaksoisesti reilu kaksi kuukautta ollut sairaslomalla ja ennusteiden mukaan takaisin tullaan palaamaan aikaisintaan keväällä. Ensimmäinen kuukausi meni selviytymisessä, toinen kuukausi harhaillessa ja kolmas kuukausi näyttää jatkuvan harhailemalla ja pohtimalla sitä omaa tulevaisuutta sekä millasia muutoksia omassa arjessa pitäisi tehdä etten päätyisi sairaslomalta palatessa samaan kuntoon. Voin sanoa, että tuntuu ikävältä itkeä useita kertoja päivässä. Omat tunteet olivat hyvin negatiivisia enimmäkseen sekä edelleen. Riittämättömyys, häpeä ja täydelliseen epäonnistumisen tunteet pistelevät ikävästi.  Omassa päässä kaikki asiat on kuin sotkettua muovailuvahaa. Siitä ei saa uutta, mutta sen voi jakaa ja värjätä osioita uudelleen. Toinen vertauskuva on nätti leegorakennelmä, joka on tullut rakennettua yltiöoptimistis