Lyan sirkus

 Villasukkien loihtiminen Vaikka tämä kuulostaakin kivalta, se ei todellakaan ole nopeaa ja kivaa. Välillä tulee kädet kipeäksi, mutta silti pitää jatkaa. Villalankoja on kiva ostaa, niiden käyttäminen on sitten toinen asia. Olen pitänyt ostolakkoa, kunnes saan lankavarastoani pienemmäksi. Tätä menoa mun lapset tulisi perimään kokonaisen kartanon verran lankaa, jos jatkaisin samaa tahtia tätä kierrettä. Olen hamsteri luonteeltani, mutta olen ohjannut sitä ruuan suuntaan sekä katselemalla hiukan kalliimpia asioita. Niitä ei tule ostettua hetken mielijohteesta ja niitä malttaa katsella kauemminkin. Mutta yksi villalanka maksaa 3-10 euroa, joten pienempiä tulee ostettua huomaamatta useampi vaikka en ole entisiäkään käyttänyt. Lapset saavat joka talveksi äidin tekemät villasukat. Vanhemmat pojat osaavat odottaa niitä, kun syksy saapuu taloon ja ilmat viilenemään. Tänä vuonna intouduin tekemään poikien jämälangoista sekä yksivärisestä perusväristä sukat Zenityksellekin. Meidän poikien jalat

 Itkua, naurua, itkunaurua League of Legendsiä pelatessa ei ikinä tiedä mitä tulee vastaan. Enimmäkseen AFKereitä tai Inttareita löytää solo/duo osuudesta, jossa pelailen enimmäkseen yksi. En ole vieläkään oppinut kantamaan koko tiimiä, vaikka voittoprosentti supporttina on positiivinen. Tilastojen mukaan mid paikka olisi minun vahvin rooli, vaikka tuntuu että häviän 8/10 pelistä. En oikeasti, mutta ollut rankemmat pari viikkoa kilpailullisella osiolla. Olen jopa käynyt normaaleissa pelaamassa ja opettelamassa uusia hahmoja. Asiaa toki ei auta, että meidän nettiyhteydet ovat olleet hitaammasta päästä. Nopea yhteys ei auta jos päässä pätkii, mutta se on asia erikseen. Clash-kisoihin harjoitellessa on tullut tunneskaalaa laidasta laitaan varsinkin omasta suorituksesta. Välillä tuntuu, kun kokonaan omalla tiimillä pelaa, että on aivan sama mitä tulee vastaan ne on läpihuuto pelejä. Välillä Flex-muodossa tulee pelleiltyä ja kokeiltua liikaa uusia asioita ja kaikki murenee pipareiksi. Mutta