Wopsie

Hiljaiselo alkaa jäämään taakseen. Kun minun elämässä on rankkaa ja asioita selvitettävänä, eristäydyn tosi pieneen kuplaan ja keskityn taklaamaan ongelman toisensa perään. Onneksi olen saanut apua omalta ihanalta sosiaalivirkailijalta, joka on jaksanut johdatella eteenpäin ja auttanut malttamaan päätösten kanssa. Tuntuu epämiellyttävältä vain istua ja odottaa virkakoneiston rattaiden pyörimistä. Vaikka asiat olisi kuinka selkeitä, varaudun aina pahimpaan.

Terveydentila ei ole parantunut eristyksissä olon aikana, mutta uusia tapoja on opeteltu arkeen. Yritän parhaani mukaan nukkua 22.00-7.00 mutta se ei edelleenkään ole katkeamatonta. Meillä oli melkein kuukauden angiina kylässä ja se alkoi jouluna, kun jouduin käymään osastolla. Voin sanoa, että ne pari päivää osastolla tuli nukuttua huolestuttavan paljon. Osaston jälkeen menin kaverille, jossa nukuinki suurimman osan ajasta.

Ruokailu on heilahdellut laidasta laitaan ja kaakaota kuluu edelleen litroittain päivässä. Tuntuu vaikealta löytää monipuolisesti ruokia muksuille sekä itselle, sillä me ei tunnuta syövän samoja ruokia. Välipaloina pyörii jogurtit, leipä sekä murot. Ruokana on enimmäkseen valmistuotteita, koska ne ovat aina saman tasoista. Valmisruuat ovat kyllä helpottanut arkea huomattavasti, kun ei tarvitse miettiä mitä tehdä.