Seuraneitinä onlines

Olen huomannut ettei ole tullut pelattua omia lempipelejä viime aikoina. Olen sen sijaan toiminut 'henkisenä' tukena muiden pelatessa. Se on ollut ihan kiva kuunnella muiden painiessa tehtävien ja raidien kanssa, kun itse on vain oleskellut, piirrellyt tai lukenut kirjaa. Enimmäkseen puheet ovat pyörineet pelien ympärillä, mutta riippuu toki kanavalla olevasta porukasta ja keskutelut ovat heiluneet laidasta laitaan. 

Discordserveri on ollut selkee henkireikä, kun on kaivannut aikuista seuraa. Vaikka välillä tulee naljailtua että seura on iältään yhtä vanhaa siellä kuin kotonakin. Itse haluaisin kyläluutana käydä vierailemassa ihmisten luona, mutta viime viikolla tuli selkeesti että muksut ovat kuormittuneita ja helpompi olla kotona tällä hetkellä selkeän rutiinin parissa. Porukkaa onneksi hyppii serverillä eikä suurinta osaa haittaa minun luota tuleva taustahäly. Välillä kohteliasti laitan itseni vaiennetuksi, kun melutaso alkaa nousemaan lasten innostuessa tai kun illasta puhkeaa nukkumaanmeno riita.

Serverin kautta on tullut vuosien mittaan ystävien keiden luokse voi mennä yökyläileen sekä osa tulee käymään kylässä. Lähin kaveri asuu 60km päässä, joten ei tule usein käytyä päiväreissuja. Lapsille automatkat ovat vielä vaikeita hahmottaa sekä heille tulee sosiaalinen ylikuormitus herkästi. Vasta viime viikoilla olen havahtunut, että muksut tarvitsevat vähintään joka toisen päivän latautuakseen perheen kesken, ku itse kaipaan seuraa päivittäin muutamaa lataushetkeä lukuunottamatta. Positiivista on että pojat alkavat osaa sanoittamaan, kun heidän energiansa tippuvat ja kaipaavat kodin rauhaa.