04.06.2020 - Palkkatyöläisenä

Arkirutiini

Huomana tässä parin viikon aikana tottuneeni menemään aikaisemmin nukkumaan. Pakotettuna, koska listalla on ollut monta seitsemän aamua. Meidän aikaisempi arki on lähtenyt muovautumaan vahvasti minun töiden aikataulujen mukaan. Kaupassakäynnit pitää ajoittain niiden ulkopuolelle ja monesti olen aamuvuoron jälkeen käynyt hakemassa tuoreita läheisestä kaupasta. Isommat ostokset tehdään edelleen Prismassa, mutta ne pitää ajoittaa vapaapäiville. Siinä menikin sitten yksi vapaapäivä kerran viikossa. Hiukan jänskättää, kun on vain kuusi vapaata listassa. Olen tottunut tekemään pitkiä- sekä yövuoroja, jolloin 'liikatunnit' ovat tulleet extravapaina. Tällä hetkellä teen pääasiallisesti kaksivuorotyötä kotihoidossa, joten on ollut totuttelua kaikille. Lähden aamuvuoroon ennen kuin ketään on herännyt ja iltavuorosta tulen kotiin, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Siitä on hetki, kun olen ollut näin vähillä vapaapäivillä.

Tavallinen työpäiväni on yleensä aamuvuoro. Herään aamulla 5.45 ja torkutan sellaisen 15 minuuttia. Vielä en ole oppinut nousemaan heti ylös. Puen edellisenä iltana valitsemani vaatteet päälle, juon kupillisen kuumaan kaakaota sekä syön aamupalan. Nappaan jääkaapista Zenityksen tekemät eväät ja 6.25 yritän lähteä töihin, koska ei tiedä millainen päivä on vastassa. Mennessä vähän aikaisemmin saan hengähdystauon toimistolla. Yleensä lounastauko on 11.00-12.00 välillä, jos/kun sen kerkeää pitämään. Tällä hetkellä on enemmän väkeä ollut töissä, koska lomat ei pyöri täysillä ja meitä on useampi uusi aloittanut. Työt päättyy viimeistään 15.00, jonka jälkeen menen suoraan kotiin tai haen pikkuostoksia kaupasta. Kotona olen vain reporankana maannut tai jopa nukkunut päikkärit. Illasta ehkä virkistyn ja jaksan tehdä pihahommia, pelata ja ottaa lasten kiukun vastaan. He eivät oikein piittaa ajatuksesta, että äiti käy ilman heitä missään. Illallat menee omalla painollaan ja yritämme pitää töiden vaikutuksen työvuoronpituisena. Kyllä sen huomaa, kun äiti on väsyneempi, mutta yritän tehdä samoja asioita mahdollisimman paljon kuin ennen töiden aloittamista.

Yrittäjähenkisyys

Huomaan tottuneeni tekemään itsekseni asioita ja vien ehkä liikaa yrittäjähenkisyyttä töihin. En osaa vain mennä paikalle, tehdä määrätyt asiat ja lähteä kotiin. Katson asioita käytännöllisesti ja taloudellisesti, vaikka yritän pitää kiinnostuskiikarit kaulalla suurimman osan ajasta. En tiedä edes budjetteja tai mitä asioiden eteen on yritetty tehdä, joten olen hiljaa ja jupisen itsekseni autossa. Yritän päästä alkushokeerauksesta ylitse ja palata tavalliseksi rivityöntekijäksi, joka tekee mitä pyydetään ja ehdottaa kysyttäessä. Kotona pystyn muokkaamaan aikatauluja omien/asiakkaiden tarpeiden mukaan, mutta töissä ajoitukset tekee joku muu henkilö, jolle joku muu on antanut raamit. En myöskään pysty itse vaikuttamaan ehdotusta enempää omiin välineihin. Välillä olen harkinnut ostavani itselleni oman laukun ja tietyt tarpeelliset välineet sinne. Nyt on kaikki tarpeelliset, mutta kaipaan sitä oman laukun järjestämisen varmuutta. Itselleni on mahdollista etten huomaa tarkistaa tiettyjä tuotteita eikä meillä ole käytäntöä laukkujen täytöstä. Suurin satsaus tulee olemaan uuden auton osto. Se on ollut hankintalistalla, kuten blogialukeneet tietävät, mutta kesällä se tapahtuu. Ei sitten kun joskus tulevaisuudessa vaan koeajan päätyttyä menen hakemaan auton. Aikaisemmin, jos näyttää siltä että autokaupat antavat luottoa, mutta yleensä pitää odotella koeajan päättymistä.

Taloudellinen tilanne

Tuntuu hassulta ettei tarvitse miettiä rahatilannetta pitkälle eteenpäin, koska peruspalkka tulee kerran kuukaudessa ja lisät päälle. Vaikka moni sanoo lähihoitajien palkan olevan pieni (2150 euroa bruttona), meille riittää minun peruspalkka kattamaan meidän kuukausittaiset menot. Olemme toki paremmassa tilanteessa kuin moni muu, sillä meillä ei ole montaa eri osamaksua eikä isoja kiinteitä kuluja. Ne ovat myös meidän valintoja. Ostaessamme taloa olisin saanut enemmänkin lainaa, mutta päätin 420euron kuukausisumman olevan täysin pätevä meidän tilanteessa. Saimme talon, jossa asumme eikä tarvi huolestua työttömyydestä, vanhempainvapaista tai kotihoidonlomista, joita kolmen lapsen aikana on riittänyt. Ei pankkikaan pitänyt pahana, vaikka otin henkilökohtaisen asuntolainan ollessani raskaana. Yritämme olla nostamatta menoja, vaikka tulot nousevat. Minun tarkoitus on kaataa suurinosa 'ylimääräisestä' rahasta säästöön sekä pieni siivu humpuuttelutilille. Jotain arjenluksusta tulemme lisäämään, mutta olemme yllättävän tyytyväisiä tilanteeseemme. Saa nähdä, kuinka käy puolen vuoden päästä. Pidämmekö täyden palkan vain kehtaisinko vähentää tunteja.