12.10.2020 - Clash viikonloppu

 Itkua, naurua, itkunaurua

League of Legendsiä pelatessa ei ikinä tiedä mitä tulee vastaan. Enimmäkseen AFKereitä tai Inttareita löytää solo/duo osuudesta, jossa pelailen enimmäkseen yksi. En ole vieläkään oppinut kantamaan koko tiimiä, vaikka voittoprosentti supporttina on positiivinen. Tilastojen mukaan mid paikka olisi minun vahvin rooli, vaikka tuntuu että häviän 8/10 pelistä. En oikeasti, mutta ollut rankemmat pari viikkoa kilpailullisella osiolla. Olen jopa käynyt normaaleissa pelaamassa ja opettelamassa uusia hahmoja. Asiaa toki ei auta, että meidän nettiyhteydet ovat olleet hitaammasta päästä. Nopea yhteys ei auta jos päässä pätkii, mutta se on asia erikseen.

Clash-kisoihin harjoitellessa on tullut tunneskaalaa laidasta laitaan varsinkin omasta suorituksesta. Välillä tuntuu, kun kokonaan omalla tiimillä pelaa, että on aivan sama mitä tulee vastaan ne on läpihuuto pelejä. Välillä Flex-muodossa tulee pelleiltyä ja kokeiltua liikaa uusia asioita ja kaikki murenee pipareiksi. Mutta ne harmittaa vähemmän, koska yleensä itse on tehnyt ne kriittiset virheet. Samalla tiimikavereiden kanssa pelatessa tulee höpöteltyä niitä näitä ja pelit on muutenkin rennompia.

Kisamenestys

Yhdessä mentiin sekä kokeiltiin ja ensi kerralla olemme viisaampia. Positiivista on harjoittelujen pysyminen. Saimme vakiinnutettua meidän harjoitukset iltaan, kun kaikilla on vapaata ja tullut pohdittua meidän hahmovalintoja ennen kisoja. Valinta-hetki ei ollut yhtä kaaottista, koska tiesimme missä järjestyksessä sekä mitä valitsisimme riippuen vihollisesta. Uutena asiana tänä viikonloppun oli ettemme pelanneet 8 vaan 16 joukkueen kesken. Siinä meinasi turnausväsymys iskeä ja lasten aikatauluttaminen meni uusiksi.

Ensimmäisenä iltana saimme Voitto-häviö-voitto-häviö pelit. Käytiin illalla pelien jälkeen läpi, mitä oltaisiin voitu tehdä paremmin ja missä me selvästi ollaan vahvoja. Sunnuntaina voitimme kolme ja hävisimme viimeisen ihan pystyyn eli tulimme toiselle sijalle. Viimeinen peli tuntui, ettei siellä ollut oikeasti meidän tasoisia pelaajia vaan astetta parempia. Hävityt pelit tulee syynättyä tosi tarkkaan, koska sieltä löytyi selkeitä paikkoja joista parantaa. Voitetuista peleistä on vaikeampi huomata parannettavat kohda, koska kriittisiä virheitä ei ole kasaantunut. Stressaava, mutta yllättävän rento kisaviikonloppu meidän porukalla.

Katse tulevaisuudessa

Jatkamme yhdessä pelaamista mahdollisuuksien mukaan, sillä tiedossa on uusi turnaus jo 17. ja 18. lokakuuta. Silloin pääsemme uudelleen ja meillä on pari viikkoa aikaa hioa meidän kokoonpanoa. Saamme parikymmentä tuntia lisää aikaa pelata yhdessä ja katsoa, mikä meillä toimii. Sekä pääsemme katsomaan tarkemmin, missä on meidän tiimin heikkoudet. Otin meidän Clash pelit tietokoneelle ja katson ne uudelleen läpi ajan kanssa. Kynä, kumi ja paljon paperia muistiinpanoja varten. Litrakaupalla kaakaota, koska se on vain hyvää.

Tilastokatsaus

Mobalytics näyttää tilastojen osalta tältä. Kovin montaa hyvää päivää ei näy joukosssa ja selvästi mid ja adc paikat ovat minun vahvimmat roolit. Top ja jungle eivät ole vielä täysin varmoja, koska luotettavana pidetään yleensä yli 100 pelin jälkeen. Sen mukaan minun adc on varsin vakuuttava, vaikka viime aikoina on tullut hävittyä enemmän.

  

Olen ottanut tilastojen tutkimisen osaksi arkea, koska sieltä näkee parannusmahdollisuudet. Tilastotiede on raakaa, koska vaikka tuntuisi että peli meni hyvin olen voinut tehdä ihan jäätävästi virheitä. Toinen asia, mitä kehoitetaan tekemään on katsoa matsin ensimmäiset 10 minuuttia, mitä olisin voinut tehdä toisin tai mikä meni paremmin. Se vie aikaa, totta, mutta ne kymmenen minuuttia voi tehdä ratkaisevan läpimurron, jolla voitan seuravan pelin paremmin tai häviö muuttuu voitoksi.