27.04.2020 - Valokuvat ja julkaiseminen
Kuvauskohteiteita
Kävelylenkillä tulee napsittua maisemakuvia puhelimella ja kotiympäristöä tutkiessa järjestelmäkamerasta. Puhelimella on nopeampi ja helpompi laittaa kuvia jakoon, kun erillisellä kameralla niitä tulee hillottua viimeiseen asti. En ymmärrä, mikä siinä on se vaikea ja aikaa vievä kohta. Mahdollisesti muistaminen, kun puhelin kulkee aina mukana ja on yleensä kädenulottuvilla. Puhelinta ei tarvitse yhdistää tietokoneeseen, jotta saan jaettua sosiaalisessa mediassa parhaimpia otoksia.
Merkkikohteista tulee silloin tällöin napattua kuvia, mutta olen enemmän selfien-ottaja. Harvemmin julkaisen kuvia lapsista, koska he saavat isompina tehdä omat päätökset. Sukulaisille tulee lähetettyä heistä kuvia varsinkin, kun ei tule nähtyä usein. Vielä vähemmän tämän pivän suositusten vuoksi. He kuitenkin tykkäävät olla kuvissa sekä pientä sensuuria teen, millaisia kuvia lähetän. Oman päivän loistohetkiä tulee myös kuvattua, kuten puutarhan edistymistä tai ruoka-annoksia.
Kuvienjako alustoista
Mielestäni Instagram on kuvien jakamiseen yksinkertaisin alusta. Sinne tulee yleisimmiten päivitettyä, kun pystyy laittamaan kuvan kertomaan tuhat sanomatonta sanaa. Facebook saa samat kuvat Instagramin kautta, mutta laitan joskus yksittäisiä kuvia sinnekin. Kun rupeaa pohtimaan, minne kaikkialle voi lähettää kuviaan. Kasaan saa kirjavan joukon eri tarkoituksia varten. WhatsApp-on enemmän pienelle piirille lähettelyä, IGssä kohdejoukko on aihepiiristä tykkääville ja Facebookissa enemmän tutuille yleistä päivittelyä, miten menee.
Jaan ainoastaan kuvia, joita saa nähdä ketä tahansa. Jakaessa on hyvä pitää mielessä, että kuvat voivat pongahtaa toiselle puolelle maapalloa. Välillä Facebookissa näkyy koululaisten tekemiä testejä, joissa yritetään kartoittaa kuvien leviämistä somessa. Muutamassa tunnissa tutun tutun kautta ne on päätynyt paikkoihin, joista ei pakosti ollut tietoinen. Samaa voimaa käytetään etsiessä toisia ihmisiä somen avulla. Itse harvemmin osallistun näihin, koska niiden tarkoitusperistä ei voi olla varma.
Asetelmat
Huomaan katsovani ympäristöä pienen linssin kautta suurimman osan ajasta. Samoin olen yllättänyt itseni mielessä muokkaamassa toisten kuvia 'astetta paremmaksi'. Samaa teen omille kuville, sillä tahdon parantaa jokaisen kerran jälkeen. Välillä mietin valotusta, kuinka toisen esineen siitäminen vaikuttaa ilmeeseen tai miten värit sopivat toisiinsa. Lasten selfieiden katsominen on rentouttavaa katsottavaa. Kuvista näkee heidän olevan iloisia saatuaan pihistettyä äidin puhlimen ja saatuaan kameran päälle. Välillä pojistä näkyy kasvot, välillä korvia ja joskus mahaa. Välillä tulee videonpätkiä, joita voi sitten selailla ja poistella ajan kanssa. Se on paljon huolettomampaa ja opettaa itseäänkin olemaan armollisempi. Aina ei tarvita täydellistä asetelmaa, joskus pelkkä ajatus riittää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos ja muistathan asiallisen tekstin.