Zenityksen nurkkaus - osa 1

Minä

Ajattelin aloittaa kirjoittamisen siitä vaikeimmasta päästä eli itsestäni. Nykyään 3 lapsen isä, jolle isyys ei tullut ihan luonnostaan. Enkä olisi uskonut, jos 6 vuotta sitten minulle olisi kerrottu, että tulen olemaan onnellisesti naimisissa ja 3 lapsen koti-isänä.

Lapsena oma isä ei oikein ollut paikalla. Jos hän oli, niin humalassa. Tämän vuoksi vannoin, että en ikinä hankkisi lapsia. Pelkäsin mahdollisuutta, että isänä minusta tulisi samanlainen. Kuitenkin tulen muistamaan sen tunteen lopun ikääni, kun vaimoni (silloinen tyttöystävä) ilmoitti että vauva on tulossa. Maailmani ensin romahti ja rakentui uudelleen välittömästi. Jalat meni alta ja vatsassa oli perhosten sijasta pikkulintuja. Kuitenkin hymy nousi uudelleen ja uudelleen huulille. Halusin tietenkin heti huutaa koko maailmalle tästä, mutta Lya toppuutteli. Katsoimme ensimmäisen kolmanneksen ja mietimme, miten tästä eteenpäin.

Jatkoimme sitten ihan tosissaan. Raskaus oli hyvin raskas. Aloitin koulunkäynnin raskauden aikana´. Tavoitteena oli hankkia ammatti, koska olin aiemmassa pitkäkestoisessa masennuksessa menettänyt motivaation moneen kouluun. Koulua käydessä syntyi esikoinen sekä keskimmäinen. Pian valmistumisen jälkeen meidän kuopus. Koulun loppuvaiheilla rupesi olemaan todella raskasta, koska Lya ei tämän vaikeimman hyperemeesi-raskauden aikana pystynyt pitämään huolta siisteydestä tai juuri mistään muustakaan. Sen verran hän kykeni tekemään, että pystyin käymään koulussa ja töissä osa-aikaisesti, koska rahatilannekin sitä vaati. Samalla huolehdin täyspainoitteisesti kodista sekä lapsista. Yritin parhaani mukaan saada ravinteita Lyaan, jotta hänen vointinsa saataisiin paremmaksi.

Tuohon kokemukseen verrattuna koti-isäksi jääminen oli mukavaa. Sain keskittyä täysin vain lasten hyvinvointiin ja kasvatukseen. Kokkina, joka kerkesi tottua kokkaamaan lounas- ja illallisruuhkissa, tämä kolmen lapsen ruokkiminen tuntuu helpolta. Meillä syödään harvemmin eineksiä ellei niitä vaatimalla vaadita kaupasta. Tämä saattaa aiheuttaa välillä muissa vanhemmissa epäuskoa tai pitävät kerskailuna, jos puheeksi tulee. Yritän kyllä sanoa, että ymmärrän toki einesten käyttämisen. Varsinkin molempien vanhempien käydessä töissä, koska ei sitä ruokaa kerkeä ihan samalla tavalla tekemään. Teen myös itsekkäistä syistä ruokaa alusta alkaen, koska haluan kokeilla uusia asioita ja harjoittaa taitojani sekä tehdä itselle mieluisia ruokia.

Ruuanlaiton lisäksi olen intohimoinen pelaaja. Videopelien maailmat saattavat viedä mennessään helposti moneksi tunniksi ja pojat ovat perineet tämän minulta. Saatamme joskus istua kaikki ryppäässä sohvalla ja pojat joko katsovat kun isi pelaa tai isi katsoo sekä auttaa, kun pojat pelaavat. Tosin, olen opetellut irroittautumaan sekä pistämään aikarajoja. Toivon heidän oppivan hieman tasapainoisempaa elämää, johon kuuluu sopivissa suhteissa sosiaalista kanssakäymistä, liikuntaa, leikkiä, kotitöitä ja pelaamista.