20.10.2019 Kehtaisinko?

 Avun pyytäminen

Aivan sama, kuinka tsemppaan itseäni, en pysty kysymään apua kuin harvoilta ja valituilta. Vielä nolommalta se tuntuu, jos tiedän henkilön tekevän työkseen tai opiskellevan kyseistä alaa. Vaikka maksaisin avusta käyvän hinnan! Jotenkin tuntuu olevan helpompi mennä tuntemattomalle kysymään tyhmänä asioita. Kehtaamis-ongelma tulee vastaan vain itse tarvitessani apua. Jos olisi kyseessä tuttava, se olisi eri asia. Mutta miksi? Onko se iskostettu selkäytimeen saakka, että minä pystyn selvittämään ja jonglööraamaan asiat järjestykseen tehokkaasti. Olen tätä pohdiskellut useampaan otteeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana ja aina tulen samaan tulokseen, mielummin palan loppuun ennen kuin avaan suuni.

Eheytyminen

Olen harjoitellut avoimuutta ja blogiin kirjoittaminen on osa sitä. Avaan pala kerrallaan asioita itselleni ja voin myöntää, että en osaa kaikkea eikä minun todellakaan tarvitse! Olen saanut keskusteluapua asian tiimoilta moneen eri kertaan, mutta ne eivät tehoa samalla lailla. Parhaiten näyttää auttavan, kun itse pohdiskelen sekä rohkenen puhua ja pyytää apua. Minä kuitenkin autan aina kuin kykenen ja vähintään olen henkisenä tsempparina, mutta päähäni ei meinaa mennä sen olevan vastavuoroista. Olen Zenityksen avulla oppinut ottamaan apua tai lahjoja vastaan. Vielä on matkaa edessä ja toivon pystyväni antamaan pojilleni mallia, että apua annetaan ja apua otetaan vastaan.

Päivästä:

Aamulla oli yllättävän vaikea herätä, vaikka menin petiin kymmenen aikaan ja pojat heräsi varttia vaille seitsemän. Nuorin ei edes motkottanut antaessani kauramaitoa lehmänmaidon sijasta. Söimme aamupalaa, mitä kaapista sattui helposti annettavana olla. Pojat on tykästyneet jogurtti-pikareihin, joten olemme ostaneet taas niitä. Olemme alkaneet priorisoimaan aikaa, joten ostamme leipää kaupasta ja tällä hetkellä työstämme tiskikoneen asentamista varten. Kylppäri taitaa viimeinkin saada pistorasiat seinään, kun sain aikaiseksi soittaa. Isommat pojat olivat tyytyväisiä, kun pääsivät itse pelaamaan parin kieltopäivän jälkeen.

Käytiin illalla pyörähtämässä Vaarilla, vaikka meidän menot meni ristiin. Minä pakkasin poikia autoon, kun alkoi iltavilli olemaan turhan rajua. Matkalla kotiin jätin poitsut autoon ja kävin hakemassa kaupasta akuutit tarpeet huomiseksi asti. Iltapala, suihkuun ja nukkuun meni yllättävän keveästi, vaikka nukkuivat autossa myöhäiset päikkärit. Olen aktivoitunut Twitch-tilille lähettämään tavaraa ja tänään meni tunti Raymania pelatessa. Kyllä League of Legends on se 'mun juttuni', mutta pitää opetella uudestaan tämän hetkinen meta. TFT-muodossa voitin yhden kierroksen Glacial-tiimillä, mutta Solo Rankedissa tuli selkää ja menenkin parantelemaan haavoja sekä punomaan uusia sotasuunnitelmia. Öitä ja olkaa armollisia itsellenne!