18.3.2019

Perjantaina olisi suunniteilla julkaista jostain aiheesta hiukan tarkemmin. Tälle viikolle valitsin Kaupallinen yhteistyö sekä Mainostaminen. Koska itselleni aihe on vain vilahdellut muiden kanavia ja blogeja katsellessa, en ole perehtynyt asiaan sen kummemmin, mutta kyllähän minun pitäisi näitä tutkia! Meinaan olla tulevaisuudessa isokin vaikuttaja (Aina saa unelmoida) joten se tulee olemaan oleellisesti blogin, Instagramin ja kaikkien muidenkin meidän perheen kanavissa mukana. Yritin tänään selailla, missä menee raja tyytyväisen asiakkaan ja markkinoijan välillä. Puhdas raha on helppoa, koska silloin saan palkkion asiasta. Lisäksi kuitenkin kaupalliseen yhtestyöhön lasketaan alennukset ja ilmaiseksi saadut tavarat ja/tai palvelut.

EDIT: 7.4.2019 Sen lisäksi opiskelen tätä alaa. (Tradenomi - kansainvälinen MARKKINOINTI) Selkeä muistutus itselle, kun vain kävin koulussa kääntymässä. Pitäisi ehkä panostaa siihen, kun oleellisesti liittyy aiheeseen.

Syy miksi pohdin asiaa tällä hetkellä niin intensiivisesti on tämän päiväinen suuhygienistillä käynti. Pohdin pitäisikö tästä tehdä oma kirjoituksensa kaupallisena yhteistyönä tai mainoksena. Koska tämä on oma kokemus sekä en vastaanota rahaa, alennuksia, hyödykkeitä tai mitään, voin kirjoittaa kokemuksestani päiväkirja-kirjoituksessani. Olen todella tyytyväinen, sillä nuorena olen käynyt enemmän kuin tarpeksi hammaslääkäreillä eivätkä kaikki käynnit ole olleet tähtihetkiä ja vaikuttavat edelleen aikuisiässä. Kolmen vaikean ja pitkittyneen raskauspahoinvoinnin jälkeen jännitin todella kovaa ensimmäistä hammaslääkärikäyntiä tammikuussa. Olin ihan varma, että vatsahapot olisi syövyttäneet hampaat sisäpuolelta sekä hampaat olisi vaurioituneet korjauksen ulottumattomiin ja jouduttaisiin poistamaan. Olin kuitenkin reipas ja varasin itselleni ajan kunnalliseen hammaslääkäriin, koska Zenityskin on joutunut samalle tuolille ja tahdoin hoidattaa hampaani viimeisen päälle. Tuloksena oli kolme reikaa, pari alkavaa sekä hammaskiveä. Kaksi reikää poskihampaista on paikattu helmikuussa, etuhampaan reikä paikataan parin viikon päästä ja suuhygienisti poisti hammaskiven tänään. Video kertoisi enemmän kuin voin sanoilla teille välittää. Suuhygienisti aloitti kysymällä hiukan hammashuoltamisen historiaa ja tavanomaiset poltanko sekä muuta vastaavaa, koska tietoni oli tyhjänä. Käynnistä muistan enimmäkseen pitäneeni suurimman osan ajasta silmät tiukasti kiinni sekä puristavani käsiä yhteen. Irrottaessani sormeni toisistaan tunnin jälkeen niihin olikin jäänyt punaiset painaumakohdat. Välillä pidettiin pieni hetki, että pystyin sulkemaan suun sekä hengähtämään. Puudutuksia en tarvinnut vaikka muutama kohta tuntui selkeämmin kuin toiset.

Joudun luopumaan koko päivän teen juomisestani. Se ei ole hyväksi hampaille eikä mahalle. Yritän ajoittaa sen ruokailujen yhteyteen. Koska unohdan välillä syödä, se on tehokas rajoituskeino ettei tule juotua neljää litraa teetä ja syötyä kaksi kertaa. Samaa tapaa käytän myös karkkeihin, vaikka olen niitä syönyt vähemmän. Johtuen ettei meillä ole kotona suklaakarkkeja, mutta happis nutellaa kuitenkin. Syön sitä aamu- ja iltapala puuron kanssa ja se on hyvää. Tykkän makeasta ja suolaisesta sekä niiden yhdistämisestä ruuassa. Yhtä äärimmäinen en kuitenkaan ole kuin Zenitys joka dippaa katkarapua suklaaseen. Vaikka pää ymmärtää sen idean se on silti puhtaasti EI KIITOS. Joten kokeilen sitä seuraavalla kerralla, kun teemme suklaafondueta.

Varasin nsi viikolle ajan hiusten leikkaukseen ja värjäämiseen. Koska ei ollut kalenteri mukana, varasin sen samaa aikaan kuin Zenityksen fysioterapia olisi. Soitan huomenna ja siirrän omaa aikaani seuraavalle päivälle. Saampahan lisäaikaa miettiä, mitä niille tulisi tehdä. Alustavasti puhuttiin vaalean alusvärin säilyttämisestä ja kirkasta sekä räikeää kontrastia todenäköisesti latvoihin. Viime käynnistä on enemmän aikaa kuin muistini yltää. Meistä kumpikaan ei Zenityksen kanssa osaa yksilöidä, koska olen viimeksi käynyt vaikka kovasti haaveilen pääseväni kampaajalle aloittamaan päiväni. Ehkä tästä tulisi tapa, jota ylläpitäisin kerran kahteen kuukauteen. Se kuitenkin piristää ja auttaa jaksamaan lapsiarkea.

Tuntuu hassulta ajatella, että olisin muutaman vuoden päästä säännöllisessä kahdeksasta neljään työpaikassa. Olen koko työikäni tehnyt vuorotyötä tai muuten vain epäsäännöllisesti töitä. Mutta se on sopinut, enkä miellä itseniä virkeäksi aamulla. Silloin selviydytään, kunnes kello lähenee kymmentä ja aamupalan on saanut sulateltua. Kauankohan siihen menisi tottua vai jatkaisinko epäsäännöllistä työrytmiä. Se varmasti riippuu, mihin töihin hakeudun. Olenko ensinnäkään palkallisena vai suuntautuisinko puhtaasti yrittäjäksi.