19.10.2018

Kävin viime viikon keskiviikkona jättämässä maitokeittiölle näytteen rintamaidonluovutusta varten. Hiukan oli jotain bakteeria, mutta alle heidän rajansa ja sain tämän viikon tiistaina haettua pumpun ja kippoja. Maitoa tulee tarpeeksi poitsulle ja luovutukseen. Reppana tankkaa mahan ihan piukeeksi ja puklaa ilmakuplan mukana osan pois. Ehkä tää tiheänimun kausi väistyy hetkeksi aikaa ja pumppailen vain varastoon. Rytmin luominen tuntuu hankalalta, kun kotona on kaksi vanhempaa muksua sekä enemmän aikusia. Viimeksi luovuttaessani oli helppo, sillä Zenitys oli Englannissa ja muksutkin nukkui nätisti yhtä aikaa. Meillä vanhin on niin iso nykyään, että hän menee päivät ilman päikkäreitä. Tässä opetellaan kaikki jälleen uudenlaista arkea.

Opiskeluja on ollut ikävä, mutta yrittäessäni saada kaikki kiinni ja tunkea senkin mukaan kalenteriin, aika tuntuu loppuvan kesken. Ei mulla ollutkaan hirveä hinku opiskella kieliä ja opetella englanniksi markkinoinnin perusteita. Tingin vähän illan parisuhdeajasta ja teen tehtäviä, kun saadaan lapset nukkumaan. Alku varmasti tihkaisee enemmän ennen kuin saan rutiinista kiinni ja talon kondikseen.

Se tuntuu muuten järjettömältä, minkä sekasorron kaksi taaperoa ja kolme aikuista voi saada vuorokaudessa aikaan.

Samanlainen lelumeri jatkuu tupakeittiöön ja tietokonehuoneeseen. Muksuilla oli yksi lelu hukassa, joten kippasivat koko laatikon lattialle ylösalaisin. Koska kerääminen ei heitäkään inspiroi, äiti-ihmisen on aika käydä leluja läpi ja luovuttaa niitä eteenpäin. Meidän pitää katsella säilytysratkaisuja uudella silmällä, kun tavaroiden hienosäätöä on tapahtunut melkein kuukausittain. On kylppäriremontti, kaksi uutta asukasta, eteisen tyhjennystä sekä muutama uusi kaluste tuotu puolen vuoden aikana.

Minä olen tainnut aikasemminkin kirjoittaa kanoista, että niitä olisi kätevä omistaa. Meillä menee monta kennoa kanamunia vuodessa, joten säästöä syntyisi hyvinkin nopeaa. Ehkä ensi kesänä kesäkanoja ja harkinnan mukaan jatkaa sopimusta talveksi. Ainakin nurmikko tykkää kanankakasta, jos muuta iloa niistä ei tule.

Koiratarha on melkein purettu, pohja, pääty ja osittain pitkää sivua jäljellä. Sitten onkin roskien siivoaminen ja nurmikon ajo jäljellä. Menee ensi kevääseen istutukset ja pensaiden leikkaamiset. Marjapensaat näyttää yhtä tärähtäneiltä ja villiintyneiltä kuin omistajansakin, mutta mielettömästi yksi puska teki marjoja tänäkin vuonna.

Tee on hautunut pannussa ja alkaa varmaan viilentyä. Menen jatkamaan keittiön raivausta sokeroidun mintulla maustetun vihreän teen voimalla, sillä huomenna tulee kyläilijöitä. Ei olla poitsuille sanottu, mutta varmasti tykkäävät, kun heitä kaipailevat ajoittain.