21.4.2018
Pesukone meni vielä takuuhuoltoon. Saatiin tiistaina korjaaja käymään varaosien kera ja kone toimii jälleen. Muutaman tunnin Zenitys ja asentaja sitä huolti eikä mitään päälle näkyvää vikaa löytynyt. Uudet osat asennettiin ja omistamme jälleen hiljaisen, tehokkaan kodinkoneen.
Meillä on käynyt kotihoito auttamassa ylläpidossa ja vähän perusteellisemmassa siivouksessa sekä lasten viihdyttämisessä. Sieltä käydään kaksi kertaa viikossa ja tiedostan heidän tulevan auttamaan, mutta silti ahdistaa päästää heitä meille siivoamaan ja laittamaan. Se konkretisoi liian selkeästi, kuinka vähän pystyn tekemään asioita tällä hetkellä. Vointi ei tällä hetkellä ole ollut parempaan päin, sillä pahoinvointi on tullut kuvioihin.
Piristykseksi olen kuitenkin ruvennut suunnittelemaan puutarhaa ja mieluiten hyödyllistä sellaista. Sisällä on valkosipulia kasvamassa ja toiseen kippoon laitoin tomaattia. Yritys on kova ja taito karttuu tehdessä, kuten monessa muussakin asiassa. Punaherukkapensas näyttää karulta ja pitäisi vieruspensaita siistiä, jos ne sattuisi olemaan marjoja tuottavia. Olen myös harkinnut omenapuiden ja ison mansikkamaan perustamista. Jos onni suosii, jotain saan tehtyä kesällä, muuten odottelen vuoden päähän.
Meille on myös tulossa kylpyhuoneremontti. Betoni ja puu eivät ole parhaimpia ystäviä ja talo on liikkunut. Samalla se on repinyt vesieristyksen rikki ja rivillisen laattoja. Meillä on todenäköisesti iso kosteusvaurio vastassa, kun purkaminen ja remppaaminen aloitetaa. Vakuutuksesta ei saatu mitään, joten vapaus tehdä, kuinka vain halutaan lakia noudattaen.
Suomi ja byrokratia. Erottelematon parivaljakko ja minua henkilökohtaisesti ottaa päähän se simpuran paperisota, joka pitää tehdä saadaksesi luvan rakentaa omalle tontille lisää... tai purkaa. Tai remontoida tietyn rajan ylittäessäsi. Tietenkin asiat pitää tehdä perusteellisesti, kestävästi ja turvallisuus huomioon ottaen, mutta joku raja paperiviidakollekin luulisi olevan. Oma tupa, oma lupa ei pidä todellakaan paikkansa. Joissain asioissa täytyy kysyä naapurien mielipidettä ja heillä on tietenkin mahdollisuus vastustaa sitä. Ah, tuskin missään on vapautta tehdä miten itse haluaa.
Ompa välillä tullut mieleen sotkeutua konkreettisesti politiikkaan eikä vain puhua ja seurata sitä. Henkilökohtaiset mielipiteeni kuitenkin poikkeavat (käsittääkseni) valtavirrasta niin paljon etten ole vielä valmis edes blogissa avaamaan niitä. Tietenkin voisin salakavalasti avata salaisen anonyymin linkittämättömän blogin, mutta se ei istu ajatusmaailmaani.
~Älä tee mitään, mikä ei saisi tulla julki~
Koska jossain vaiheessa kaikki kaivetaan esiin. Vaikkei kaivetaisi, ne vaan pulpahtaa pintaan. Ehkä paremmassa hapessa ollessa voisin jaksaa alkaa vaikuttamaan, kun jaksaa sen kaiken kommentoinnin. Myös ne asiattomat pahanolonoksennukset, joita netissä on helppo lähettää.
Täällä sataa vettä, mutta se tarkoittaa vain kevään etenemistä. Mie jatkan remontin ja puutarhan suunnittelua, kun en oikein muutakaan saa tehdä sohvapotilaana.
Meillä on käynyt kotihoito auttamassa ylläpidossa ja vähän perusteellisemmassa siivouksessa sekä lasten viihdyttämisessä. Sieltä käydään kaksi kertaa viikossa ja tiedostan heidän tulevan auttamaan, mutta silti ahdistaa päästää heitä meille siivoamaan ja laittamaan. Se konkretisoi liian selkeästi, kuinka vähän pystyn tekemään asioita tällä hetkellä. Vointi ei tällä hetkellä ole ollut parempaan päin, sillä pahoinvointi on tullut kuvioihin.
Piristykseksi olen kuitenkin ruvennut suunnittelemaan puutarhaa ja mieluiten hyödyllistä sellaista. Sisällä on valkosipulia kasvamassa ja toiseen kippoon laitoin tomaattia. Yritys on kova ja taito karttuu tehdessä, kuten monessa muussakin asiassa. Punaherukkapensas näyttää karulta ja pitäisi vieruspensaita siistiä, jos ne sattuisi olemaan marjoja tuottavia. Olen myös harkinnut omenapuiden ja ison mansikkamaan perustamista. Jos onni suosii, jotain saan tehtyä kesällä, muuten odottelen vuoden päähän.
Meille on myös tulossa kylpyhuoneremontti. Betoni ja puu eivät ole parhaimpia ystäviä ja talo on liikkunut. Samalla se on repinyt vesieristyksen rikki ja rivillisen laattoja. Meillä on todenäköisesti iso kosteusvaurio vastassa, kun purkaminen ja remppaaminen aloitetaa. Vakuutuksesta ei saatu mitään, joten vapaus tehdä, kuinka vain halutaan lakia noudattaen.
Suomi ja byrokratia. Erottelematon parivaljakko ja minua henkilökohtaisesti ottaa päähän se simpuran paperisota, joka pitää tehdä saadaksesi luvan rakentaa omalle tontille lisää... tai purkaa. Tai remontoida tietyn rajan ylittäessäsi. Tietenkin asiat pitää tehdä perusteellisesti, kestävästi ja turvallisuus huomioon ottaen, mutta joku raja paperiviidakollekin luulisi olevan. Oma tupa, oma lupa ei pidä todellakaan paikkansa. Joissain asioissa täytyy kysyä naapurien mielipidettä ja heillä on tietenkin mahdollisuus vastustaa sitä. Ah, tuskin missään on vapautta tehdä miten itse haluaa.
Ompa välillä tullut mieleen sotkeutua konkreettisesti politiikkaan eikä vain puhua ja seurata sitä. Henkilökohtaiset mielipiteeni kuitenkin poikkeavat (käsittääkseni) valtavirrasta niin paljon etten ole vielä valmis edes blogissa avaamaan niitä. Tietenkin voisin salakavalasti avata salaisen anonyymin linkittämättömän blogin, mutta se ei istu ajatusmaailmaani.
~Älä tee mitään, mikä ei saisi tulla julki~
Koska jossain vaiheessa kaikki kaivetaan esiin. Vaikkei kaivetaisi, ne vaan pulpahtaa pintaan. Ehkä paremmassa hapessa ollessa voisin jaksaa alkaa vaikuttamaan, kun jaksaa sen kaiken kommentoinnin. Myös ne asiattomat pahanolonoksennukset, joita netissä on helppo lähettää.
Täällä sataa vettä, mutta se tarkoittaa vain kevään etenemistä. Mie jatkan remontin ja puutarhan suunnittelua, kun en oikein muutakaan saa tehdä sohvapotilaana.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos ja muistathan asiallisen tekstin.