2o.4.2o17

Maanantaina mun äiti ja sisko kantoivat sohvan sisälle kun kävivät täällä kävivät pikavisiitillä katsomassa muksuja ja ehkä siinä sivussa minuakin. En suosittele hakemaan uutta divaania kärryllä, jolla on haettu edellisellä kerralla puita. Olen nyt ainaki reilu neljä tuntia yrittänyt imuroida sitä pientä pilkettä irti sohvasta. Toimenpidettä ei tietenkään yhtään helpota että taapero haluaa myös imuroida.

Tiistaina treffattiin aamupäivästä Vaasassa tuttuja. Ihanaa omistaa ystäviä, jotka jaksavat viihdyttää taaperoa, kun tarvitsee pientä hengähdystaukoa. Vaikka omat lapset ovat maailman rakkaita, ne osaavat painaa raivonappia aika tehokkaasti. Lasken päiviä, kun Zenitys tulee kotiin tänne hallittuun kaaokseen. "Yksinhuoltajana" on puolensa, sulla on täysi vastuu ja vapaus valita ihan mitenkä vain. Iso miinus on kuitenkin, että se on myös sitovaa. Tietenki lapset on muutenkin, mutta arkea pyörittäessä yksin sä et voi pyytää ketään tekemään yhtään mitään sun puolesta vaan kaikki on tehtävä itse. Oikoa voi, mutta se on silti suoritettava. Ehkä olisi helpompaa, jos saisi palkattua lastenhoitajan aina ajoittain, mutta asumme niin korvessa ettei MLLn sivuilta ainakaan näkynyt enkä niin laajasti ole edes etsinyt. Sekä, jos oikeasti olisin yksin, kunnalta saisi varmasti paljon apuja. Mä olenkin Zenitykselle sanonut, etten kestäisi olla yksinhuoltaja suhteessa ja hän on ymrtänyt sen. Vaikka kumpikaan emme ole aamuihmisiä, Zenitys varsinkaan, hän nousee taaperon seuraksi aamulla, jotta voisin nukkua vähän pidempään. Arvostan sitä todella korkealle, varsinkin rikkonaisina öinä. Parisuhteen liima ainakin meillä on pieneltä tuntuvat, mutta hyvin tärkeät teot sekä avoin puhuminen, miltä tuntuu sinä hetkenä.

Mikä siinä on, että liikenteessä löytyy aina niitä joilla on hirveä kiire ja pitää päästä ohitse? Kävimme poitsujen kanssa Kärkkäisillä ja matkan varrella tuli muutama rekka eteen. Mä olen huono ohittamaan, joten ihan suosiolla jätän pitkän turvavälin, koska porukka tahtoo yleensä ohittaa. Välillä hirvittää mun mielestä snadisti riskialttiit ohitustilanteet. Toinen asia liikenteessä ärsyttää ihan takapuskurissa perässä hiillostaminen. Mä en Zenityksen autolla korota vauhtia sen vuoksi, jos ajan ihan rajoitusten mukaan, enkä todellakaan omalla autolla, sillä siinä on vakionopeuden säädin mitä käytän pitkillä matkoilla. Tänään tuli taas nähtyä sellaisia letkoja, että rekka tuskin näki ajoittain takana olevaa autoa. Turvavälit mitättömiä ja mielessä kävi, että jos hirvi hyppäisi pusikosta rekan eteen tai rengasrikko tulisi, siinä olisi monta autoa rysähtänyt yhdeksi palloksi. Pitäkää ne turvavälit ettei tule itku ja päästäisiin mahdollisimman pienillä vahingoilla jos jotain tapahtuisi. Ei siitä turhaan sanota autokoulussa ja toivottavasti kotiopetuksessakin opetetaan sen tärkeys. Matka etenee melkein samaa nopeutta, vaikka tsekattaisiin turvalliset ohituskohdat tai jätetään kokonaan ohittamatta. Sekä mihinkään ei ole niin kiire, että loppu matka tarvii mennä vieraalla kyydillä maaten.